Lumi pyörii ajovalojen loisteessa ja muistuttaa melkein sumua. Moottorikelkkojen moottoreiden eteerinen ääni kaikuu tunturissa, kun Christoffer Boström ja hänen kaksi työkaveriaan Andreas ja Parne saapuvat yläasemalle.
Ylhäällä vuoren huipulla ensimmäiset auringonsäteet lämmittävät, mutta Christoffer näkee, että kylän talot ovat edelleen pimeinä. On vielä varhainen aamu ja vieraat todennäköisesti nukkuvat tai vasta valmistautuvat laskettelupäivään.
Hemavanin kuuden hengen hiihtopartio on jakanut tehtävät. Kolme heistä tarkastaa rinteiden turvallisuuden ja Christoffer, Andreas ja Parne ajavat Kungslift-hissille. Heidän vastuullaan on kaikki laitoksen tekniset työt, ja paljon on vielä tehtävä ennen kuin Kungslift avataan kaudeksi.
Hiihtopartion miesten iät vaihtelevat kahdenkymmenenviiden ja kuudenkymmenen vuoden välillä. Heillä on erilaiset pätevyydet ja kaikki tietävät tehtävänsä. Aiemmin heillä oli myös naisia työkavereina, mutta valitettavasti ei nyt enää. He haluaisivat kuitenkin mielellään uudelleen sekapartion.
Pilviä nousee taivaalle, kun Christoffer pysähtyy Kungslift-hissin viereen. Andreas ja Parne pysäköivät heidän viereensä ja sammuttavat moottorit. Hissin vaijeri on hypännyt pois paikaltaan.
Koska hissi ei ole ollut käytössä yli puoleen vuoteen, on tavallista, että jokin on voinut mennä rikki tai myrsky on voinut puhaltaa vaijerin pois paikaltaan. Jos Christofferilla ja hänen työkavereillaan olisi ollut huono tuuri, vaijeri olisi ollut maassa. Sitä se ei onneksi tänään ole.
Vaijereiden sujuvan liikkumisen kanssa on paljon työtä, sillä 1800 metriä pitkä Kungslift on Ruotsin toiseksi pisin ankkurihissi. Kaikki pyörien ja pylväiden päälle roikkuva jää on ensin irrotettava.
Ennen hissin avaamista keskitytään sen käyntiin saamiseen. Christoffer pitää työstään. Samanaikaisesti hän tietää, että kohta tulee intensiivinen työjakso.
Christoffer kiipeää lähimpään pylvääseen ja kiinnittää vaijerin siihen. Toisen pään hän lähettää Parnelle, joka syöttää sen kahden moottorikelkan väliin. He käyttävät moottorikelkkoja vastapainona, kun he nostavat kiskoilta suistuneen vaijerin takaisin paikalleen.
Christoffer, Andreas ja Parne laskeutuvat alas Rogerin luo, joka on Länkenin hissiasemalla. Roger tarttuu kahvipannuun, joka on ripustettu nuotion yläpuolelle ja tarjoilee kahvia. Tuli kipinöi hiljaisuudessa. Taustalla kuuluu ainoastaan moottorikelkkojen ääni, kun hissihenkilökunta saapuu työpaikoilleen päiväksi.
Christoffer soittaa muutaman puhelun tuvassa, koska yhteydet tunturilla ovat heikot.
Christoffer tuli Hemavaniin ensimmäisen kerran viisitoista vuotta sitten. Alussa hän työskenteli osa-aikaisesti hiihtokeskusta ylläpitävässä Hemavan Alpint -yrityksessä, mutta viimeiset kolme vuotta hän on työskennellyt siellä kokopäiväisesti.
Hiihto vei hänet aina Enköpingistä Västerbottenin tuntureille. Hän aloitti hiihtokoulussa ja kouluttautui myöhemmin helikopteri-hiihto-oppaaksi eli helihiihto-oppaaksi. Tämän jälkeen hän siirtyi vähitellen hiihtopartioon.
Työn intensiteetti vaihtelee myös säästä riippuen. Jos sää on huono, heillä on yleensä enemmän tekemistä, varsinkin esimerkiksi aiemmin tänä talvena tapahtuneen kauhean myrskyn jälkeen. Silloin tuulen nopeus oli viisikymmentä metriä sekunnissa ja koko hiihtokeskus oli suljettava.
Christoffer on vastuussa hissien ja rinnekoneiden korjauksista ja huollosta sekä lumentuotannosta. Työ on erittäin vaihtelevaa, eikä kahta samanlaista päivää ole. Uusia tilanteita syntyy koko ajan.
He pystyvät arvioimaan vahingot vasta, kun myrsky oli ohi. He löysivät katonosia korkealta puiden keskeltä rinteiden välistä. Monet kylän talot olivat tuhoutuneet ja hiihtokeskuksen gondolihalli oli hajonnut tuulen voimasta.
Satunnaisista ankarista sääolosuhteista ja vaikeista työtilanteista huolimatta Christoffer kokee tulleensa kotiin. Hiihtopartio toimii hyvin yhteen. Christoffer pitää hiihtopartiota perheenään, ja he ovat yhdessä myös vapaa-ajallaan. Sama mukava tunnelma vallitsee kaikkialla Hemavanissa. Turvallinen, lämmin ja tuttu.
Christoffer, Andreas ja Parne kiittävät Rogeria kahvista, vetävät takkiensa vetoketjut kiinni ja lähtevät takaisin Kungslift-hissille jatkamaan töitä. Jokaisessa hissitolpassa on varotappi, joka irtoaa, jos vaijeriin tulee vika. Pilviä alkaa kerääntyä pään päälle, kun he tarkastavat tappeja.
Kaikkien Hemavanin hiihtopartion toteuttamien toimenpiteiden tarkoituksena on pitää hiihtokeskuksen alue turvallisena sekä vieraille että työntekijöille. Tuntureilla sää voi muuttua nopeasti, mikä aiheuttaa ylimääräistä rasitusta laitteille, joita Christoffer ja hänen kollegansa hoitavat. Osittain siksi he eivät voi koskaan tietää etukäteen, miltä työpäivä näyttää tai kuinka kauan se kestää.
On opittava hyväksymään se, että työ on hyvin riippuvaista sääolosuhteista, Christoffer sanoo. Edellytys hiihtopartion toiminnalle on todella hyvät vaatteet ja kengät. Tuntureiden ilmasto ja itse työ asettavat korkeat vaatimukset vaatteiden toimivuudelle. Niiden ei tarvitse olla vain tuulenpitäviä, mutta niiden on myös kestettävä sekä kylmää että kosteutta ja oltava muutenkin kestäviä.
Tällä hetkellä sää on vain pilvistä ja harmaata, mutta näin ei ole aina. Joskus lumi puhaltaa vaakatasossa suoraan silmiin ja näkyvyys on huono tai lämpötila on miinus 30 astetta.
Vaatteet ovat hiihtopartiolle elintärkeitä.
Inspiraatiota on saatu urheilusta, kuten jääkiekosta, jossa suojausominaisuudet ja toimivuus kulkevat käsi kädessä. Hyvin istuvat suojat suojaavat paremmin, niin yksinkertaista se on.
Turvallisuus on ja tulee aina olemaan tärkeää Björnkläderille.
Lounasaikaan Christoffer, Andreas ja Parne lähtevät taas alas. Matkalla ravintolaan he pysähtyvät ja merkitsevät suuren jääkappaleen. Usein rinnekoneiden ajajat huomaavat jään, koska vettä valuu rinteitä pitkin, mutta joskus näin tapahtuu vasta heidän käyntinsä jälkeen.
Silloin hiihtopartion on merkittävä jääpaikan sijainti ja ilmoitettava koneiden ajajille, jotta he voivat korjata sen seuraavaan päivään mennessä. Ne eivät saa vaarantaa vieraiden turvallisuutta. Se on heidän tärkein tehtävänsä.
Christoffer, Andreas ja Parne pysähtyvät ravintolan ulkopuolelle, menevät sisään ja riisuvat takkinsa. He tilaavat ruokaa ja istuvat kolmen muun kollegansa kanssa samaan pöytään. Syömisen aikana he puhuvat kuluneesta työpäivästä.
Hiihtopartio on jaettu eri työalueille. Hiihtopartio huolehtii rinteistä ja vieraiden turvallisuudesta osittain, hissimekaanikot huolehtivat kaikista hissien teknisistä näkökohdista muun muassa tarkistamalla, että hätäpysäytys toimii eivätkä vaijerit katkea.
Hiihtopartio käyttää sinikeltaisia asuja, mikä on Ruotsin hiihtokeskusten toimialajärjestön SLAO:n vaatimus. Hissimekaanikoilla on Björnkläderin vaatteet, joita myös Christoffer, Andreas ja Parne käyttävät työskennellessään Kungslift-hissillä. Eri työtehtävät asettavat erilaisia vaatimuksia vaatteille ja varusteille.
Iltapäivällä kaikki kolme menevät korjaamolle, koska Christofferilla on sovittavaa mekaanikon kanssa. Mekaanikko korjaa yhtä rinnekonetta, mutta tarvitsee siihen jonkun apua. Andreas hyppää mekaanikon haalareihin auttamaan.
Joka yö yhdeksäntonniset ajoneuvot ajavat useita tunteja ylös ja alas rinteitä. Tällaisen kovan rasituksen jälkeen rinnekoneissa on aina jokin jäätynyt hydrauliikkaletku tai jokin muu vika, joka on korjattava. Se on melkein enemmän sääntö kuin poikkeus.
Kun hiihtokeskus sulkeutuu illalla ja aurinko katoaa horisontin taakse, Andreas hyppää moottorikelkkaansa ja seuraa rinnekoneenkuljettajaa rinnettä ylös. Hän näyttää kuljettajalle, mitä kuljettajien tulee priorisoida yöllä, ja missä jäiset kohdat ovat.
Hieman myöhemmin hiihtopartio riisuu sinikeltaiset asunsa ja Björnkläderin vaatteet päiväksi pukuhuoneen kaappiin. Christoffer sanoo hei työkavereilleen ja ajaa kotiin perheensä luo. Kausi on nyt parhaimmillaan, kun aurinko on palannut.